Pystynkö? Osaanko? Opinko? – Katse minäpystyvyyteen digitaitojen oppimisessa

Digitaalinen vallankumous näkyy ympärillämme joka puolella. Jatkuvassa uusien digitaalisten innovaatioiden pyörteissä pääsemme ja joudumme elämässämme osaksi digipainotteisempaa arkea. Mieleen livahtaa helposti kysymys: Pysynkö tässä pyörityksessä mukana?  

(Photo by John Schnobrich on Unsplash)

Minäpystyvyys digitaalisten palveluiden ja tuotteiden käytössä  

Kun käytämme digitaalisia tuotteita ja palveluita, kohtaamme väistämättä ajatuksia siitä, miten uskomme selviytyvämme niiden käytöstä. Pohdimme mahdollisuutta onnistumiseen tai epäonnistumiseen. Kyse on minäpystyvyydestä, joka määritellään ihmisen uskomuksiksi omista kyvyistään toimia eri tilanteissa (Bandura 1995, 2). Digitaalisuuden äärellä henkilö pohtii kykyään esimerkiksi käyttää digitaalista laitetta, kuten älypuhelinta, tai pohtii, miten selviytyy digitaalisen palvelun, kuten Kelan sivuston käytöstä. Digitalisuuteen liittyvästä minäpystyvyydestä voidaan käyttää vielä harvasti käytettyä digiminäpystyvyyden käsitettä (esim. Alaverdyan & Mattila 2022), joka rajaa minäpystyvyyden digitaaliseen kontekstiin.  

Banduran (1995, 2) mukaan pystyvyyden kokemus on yhteydessä siihen, miten henkilö tällaisessa tilanteessa ajattelee, tuntee, toimii ja motivoi itseään. Tämä näkyy siten, kun henkilö arjessaan on vuorovaikutuksessa jonkin digitaalisen teknologian kanssa, millä tavoin hän suhtautuu teknologian käyttöön, minkälaisia tunteita hänelle herää, mitä valintoja hän tilanteessa tekee ja kykeneekö hän motivoimaan itseään tarkoituksenmukaiseen suuntaan.  

Hankkeessamme digitaitovalmennuksessa minäpystyvyys on täten isossa roolissa ja vaikuttaa digiosallisuuden kokemukseen. Uskooko osallistuja kykenevänsä ja pystyvänsä toimimaan digin äärellä ja oppimaan digitaitoja? Digiosallisuuden vahvistaminen vaatii myös minäpystyvyyden tukemista ja vahvistamista myönteiseen suuntaan. Tavoitteenamme hankkeessa onkin kasvattaa osallistujien minäpystyvyyttä digitaalisen teknologian äärellä. 

(Photo by Brett Jordan on Unsplash)

Minäpystyvyys koetuksella 

Moni työpajatoiminnassa oleva nuori ja aikuinen hallitsee jo useita digitaitoja, joita on arjessaan oppinut. Kuitenkin usko omiin kykyihin toimia ja hyödyntää digitaitoja uusissa tilanteissa tai opetella uusia digitaitoja voi olla heikko. Tähän ovat voineet vaikuttaa useat tekijät niin menneisyydestä kuin nykyisestäkin elämäntilanteesta. 

Merkittävin minäpystyvyyttä vahvistava tekijä on onnistumisen kokemukset. Vastaavasti epäonnistumiset heikentävät sitä, erityisesti mikäli minäpystyvyydelle ei ole vielä rakentunut vakaata pohjaa. (Bandura 1995, 3.) Moni hankkeen osallistuja kuvaakin juuri aikaisempien huonojen kokemusten vaikuttavan siihen, etteivät he koe kykenevänsä esimerkiksi opiskelemaan tällä hetkellä. Huonoja kokemuksia kuvattiin kertyneen jo peruskoulusta asti. Esimerkiksi keskittymisen haasteet tai neuropsykiatriset erityispiirteet ovat voineet vaikuttaa siihen, että koulumaailmassa käytetyt opetusmenetelmät eivät ole sopineet itselle ja mukana pysyminen on vaatinut moninkertaisesti työtä. Opintojen parissa moni on myös kokenut, että etenemistahti ja paineet ovat olleet kohtuuttomat suhteessa omaan elämäntilanteeseen ja jaksamiseen, eikä joustoa ole ollut riittävästi. Oman jaksamisen loputtua on hiipunut myös motivaatio ja usko omiin kykyihin.  

Tämänhetkistä minäpystyvyyden kokemustaan kuvatessaan hankkeen osallistujat tuovat esiin, että uskoa omiin kykyihin, taitoihin ja oppimiskykyyn saattaa löytyä, mutta minäpystyvyyttä heikentää muut tekijät kuten toimintakyky ja jaksaminen. Banduran (1995, 4) mukaan ihmisen fyysinen ja emotionaalinen tila ovatkin merkityksellisiä minäpystyvyyden kannalta. Esimerkiksi stressi, fyysinen väsymys ja kipu sekä mieliala voivat heikentää ihmisen kokemukseen omasta pystyvyydestä (Bandura 1995, 4). 

Hankkeen osallistujien minäpystyvyyttä tukemassa 

Hankkeen toiminnassa pyritään luomaan osallistujille mahdollisuuksia kokea digitaitojen parissa onnistumisia, jotka vahvistavat aikaisemmin mahdollisesti kolhiintunutta minäpystyvyyttä.  DigiGymissä digivalmennusta ei myöskään nähdä vain kylmien digitaitojen opetteluna vaan yhtä lailla pyritään löytämään keinoja, miten digitaalisia välineitä ja ohjelmia voidaan hyödyntää oman toimintakyvyn ja sitä myötä myös pystyvyyden vahvistamisessa. 

Hankkeen osallistujien mukaan työpajaympäristössä toteutuneet joustavuus, matala kynnys ja paineiden puuttuminen ovat olleet tärkeitä ja mahdollistaneet turvallisen paikan kokeilla ja oppia uutta omien voimavarojen rajoissa. DigiGymin toiminnassa matala kynnys ja joustavuus ovatkin muodostuneet keskeisiksi periaatteiksi. Niiden avulla on varmistettu jokaisen voivan osallistua toimintaan niille kerroille ja sillä intensiteetillä kuin oma jaksaminen ja toimintakyky sallivat. 

Minäpystyvyyttä vahvistaa myös se, että näkee itsensä kaltaisten ihmisten onnistumisia (Bandura 1995, 3). Tämä on ollut nähtävissä myös hankkeen toiminnassa, missä vertaisuus ja yhteisöllisyys ovat keskeisessä roolissa. Hankkeen osallistujien mukaan omaa pystyvyyden kokemusta on lisännyt jo se, että on päässyt kohtaamaan vertaisia, joilla on samoja haasteita ja epävarmuuksia kuin itsellä. Muiden osallistujien esimerkin koettiin myös rohkaisseen kokeilemaan uusia asioita. Lisäksi ympäristössä saatu palaute voi vahvistaa yksilön minäpystyvyyttä (Bandura 1995, 4) ja hankkeen yhteisöllisessä toiminnassa kannustavaa palautetta voi saada niin vertaisilta kuin työntekijöiltäkin. 

Lähteet: 

Alaverdyan, Aino & Mattila, Liisa 2022. Blogi: Voimaantumista ja valtaistumista DigiosaaVa-hankkeesta: Digiminäpystyvyyttä ja digiosallisuutta tavoittelemassa. Viitattu: 7.7.2022. https://www.jamk.fi/fi/uutiset/2022/blogi-voimaantumista-ja-valtaistumista-digiosaava-hankkeesta-digiminapystyvyytta-ja 

Bandura, Albert 1995. Self-Efficacy in Changing Societies. Cambridge University Press.