Digitaalisuuteen tarttumisen ja sen tuomisen osaksi työpajan toiminnan arkea ei tulisi levätä yksittäisen pajaohjaajan tai -valmentajan harteilla. Eikä siihen ole syytäkään, kun mahdollisuuksia toteuttaa digitaalisuutta välineenä, toimintana tai sisältönä on monia. Tässä blogissa pohdimme, ketkä kaikki voivat toimia digitaalisuuden viestintuojina työpajaympäristössä, miten erityisesti työpajatoiminnan osallistujien toimiminen vastuuroolissa mahdollistetaan ja miksi se on tärkeää.
DigiGym -hankkeessa kehitetty Digitaalisen yhteisöllisen ohjauksen malli sisältää digitaalisen toiminnan kehikon, joka toimii käytännön työkaluna digitaalista toimintaa työpajaympäristöön tuodessa. Hankkeen digitaalista toimintaa ovat olleet yhteiskehittämisen Digibrunssit sekä digiosaamista kerryttävät workshop-valmennukset. Workshop -valmennuksia on järjestetty hankkeessa viikoittain. Teemat ja aiheet workshopeissa ovat vaihdelleet osallistujien mielenkiinnonkohteiden mukaan ja myös toteutustavat ovat vaihdelleet. Osa workshopeista on keskittynyt tekemiseen ja digitaalisuus on ollut läsnä välineenä tai toimintana. Osa workshopeista on ollut keskustelevampia, jolloin digitaalisuus on ollut enemmän sisältönä, kuin konkreettisena tekemisenä.
Kuka toimintaa järjestää?
Suurin osa workshopeista on ollut hankkeen työntekijöiden toteuttamia. Näillä kerroilla aiheet ja toiveet sisällön suhteen ovat nousseet työpajatoimintaan osallistuvilta mutta hankkeen työntekijät ovat vastanneet valmennuksen suunnittelusta, sisällöstä ja toteutuksesta. Osalla workshopeista suunnittelusta, sisällön tuottamisesta ja toteutuksesta on vastannut hankkeen ulkopuolinen mutta samalla työpajalla työskentelevä ohjaaja. Kolmas tapa toteuttaa valmennuksia on ollut sisällöntuotannon ja toteutuksen tilaaminen työpajan ulkopuoliselta kouluttajalta tai asiantuntijalta, jolla on alakohtaista spesifiä osaamista johonkin tiettyyn digitaalisuuden teemaan. Näillä kerroilla hankkeen työntekijät ovat yhdessä osallistujien kanssa pohtineet kenen vierailu olisi toivottavaa, luoneet kontaktin vierailijaan ja sopineet käytännön järjestelyistä. Neljäskin toteutustapa nojaa asiantuntijuuteen, mutta näissä valmennuksissa omaa asiantuntemustaan digiteemoihin ovat jakaneet työpajatoiminnan osallistujat. Tällöin valmennuksen suunnittelu on tehty yhdessä osallistujan kanssa ja sisällöstä ja toteutuksesta on vastannut joko osallistuja itsenäisesti tai yhdessä ohjaajan kanssa.
Työpajatoiminnan osallistujien asiantuntemusta on hankkeen aikana hyödynnetty animaation tekemistä, nettideittailua sekä Game Maker -pelinteko-ohjelman käyttöä käsittelevissä workshopeissa. Näistä animaation tekemiseen ja Game Makerin käyttöön keskittyneet workshopit ovat olleet selkeästi toiminnallisia ja tuotoksena niissä on ollut valmis animaatio tai itse koodattu peli. Nettideittailua käsittelevä workshop on ollut keskusteleva ja yhteisöllinen hetki ilmiön parissa, jossa nettideittailua harrastavan osallistujan työparina on ollut seksuaalineuvojaksi opiskeleva työpajaohjaaja. Kaikissa kolmessa tapauksessa workshopin idea syntyi muun pajatoiminnan ohessa. Osallistuja oli työpaja-arjen keskellä käydyissä keskusteluissa tuonut esille osaamistaan ja tietämystään aiheesta, johon ohjaajat ovat tarttuneet ja kannustaneet osallistujaa oman osaamisen ja tiedon jakamiseen workshopin puitteissa. Avainasemassa on siis ollut digitaajuudelle virittynyt ohjaaja, joka on tunnistanut mahdollisuuden tuottaa kiinnostavaa sisältöä muille osallistujille ja arvokkaan oppimiskokemuksen vetovastuuseen tarttuneelle osallistujalle.
Edellä kuvaillun kaltainen ”jalkaudu ja kohtaa” -toiminta on mahdollista silloin, jos työpajayhteisössä halutaan tuoda kaikkien ajatukset ja ääni kuuluviin, myös toiminnan toteuttamisessa. DigiGym -hanketta on toteutettu alusta asti yhteiskehittämisen periaatteita noudattaen. Yhteisöllisyyden ja osallisuuden toteutumista on haluttu tukea hankkeen toiminnassa mahdollistamalla kaikkien toimijoiden yhteistyö toimintojen suunnittelussa. Työpajatoimintaan osallistuvien, pajaohjaajien sekä hanketyöntekijöiden kesken on pohdittu tarpeita digitaitovalmennukseen ja suunniteltu digitreenien sisältöä. Kynnys osallistua toimintaan sekä suunnitella sitä on haluttu pitää mahdollisimman matalana.
Minäpystyvyyden tukeminen
Kehittämässämme digitaalisen yhteisöllisen ohjauksen mallissa yksi keskeinen ohjauskäytäntö on minäpystyvyyden tukeminen. Kun osallistujaa tuetaan tuomaan omaa asiantuntijuuttaan näkyviin ja toimimaan sisällön tuottajana oman osaamisensa mukaisesti, tuetaan samalla myös minäpystyvyyttä. Osallistujien minäpystyvyyden kannalta onnistuneet kokemukset asiantuntijaroolissa ja valmennusten sisällön tuottajina ovat merkittäviä. Vetovastuussa oleva osallistuja vahvistaa minäpystyvyyttään ylittäen jännityksen tuomat epäröinnit onnistuneella kokemuksella ja samalla muut workshopiin osallistuvat voivat vahvistaa omaa minäpystyvyyttään vertaisen onnistumisen kautta. (Bandura 1995, 3.)
Minäpystyvyyden tukeminen onkin ollut DigiGym -hankkeessa yksi olennaisimpia lähtökohtia toiminnalle (Tuisku & Jääskeläinen, 2022). On ollut ilo huomata, että olemme päässeet tässä työssä hyvään alkuun. Digitaalisen toiminnan jatkoa Valo -valmennusyhdistyksen toiminnassa hankekauden jälkeen yhdessä osallistujien kanssa pohtiessamme, osallistujat totesivat, ettei toiminta tarvitse aina toteutuakseen ohjaajaa tai ulkopuolista (hanke)toteuttajaa. Yhteinen ajatus oli, että työpajalla on paljon erilaisia osallistujia erilaisine digiosaamisineen ja näitä osaamisia voisi olla hyödyllistä joskus jakaa. Minäpystyvyyttä on selkeästi havaittavissa, jos osallistuja tunnistaa muiden osaamista, sekä oletettavasti tällöin myös omaansa, ja näkee arvoa sen jakamisessa.
Yhteisellä asialla
Puitteet ja mahdollisuuden osallistujien digiosaamisen jakamiselle voi jokainen työpajatoimija tarjota. Haasteitakin varmasti tulee ajoittain vastaan; jaksamisen, keskittymisen ja sitoutumisen kysymyksiä, aikaisempia huonoja kokemuksia esillä olemisesta tai ylitsepääsemättömiä pelkoja epäonnistumiseen liittyen. Lohduttavaa kuitenkin on, että näissäkin tilanteissa digitaalisuus tarjoaa apuvälineitä oman äänen ja osaamisen esille saamiseksi, jos esimerkiksi kasvokkain reaaliajassa tapahtuvassa vuorovaikutuksessa on haasteita. Tällöin digiosaavan ohjaajan rooli korostuu. Kuitenkin, kuten todettu, vastuu digiosaamisen tukemisesta ei lepää yksittäisen ohjaajan harteilla. Digitaalisuuden ottaminen yhdeksi toimintatavaksi muiden rinnalle vaatii myös työpajatoiminnan järjestäjäorganisaatiolta tietoista sitoutumista. Samanlaista sitoutumista vaatii sen tunnistaminen, että digitaalista toimintaa voivat työpajaympäristössä toteuttaa niin ulkopuoliset asiantuntijat, ohjaajat kuin osallistujatkin. Digiosaaminen on yhteinen ja parhaimmillaan myös yhteisöllinen asia!
Lähteet:
Bandura, Albert 1995. Self-Efficacy in Changing Societies. Cambridge University Press.
Tuisku, Rosa-Maria & Jääskeläinen Virva 2022. Pystynkö? Osaanko? Opinko? – Katse minäpystyvyyteen digitaitojen oppimisessa. Digi pintaan täytyy saada -blogi. Viitattu 25.5.2023. https://digigym.humak.fi/blogit/motivaation-ja-yhteisollisyyden-avaimia-workshopeissa/
Kirjoittanut 12.6.2023 Katri Karjula, kehittäjä DigiGym -hankkeessa ja asiantuntija Humanistisessa ammattikorkeakoulussa.
