Pääsimme esittelemään hankkeemme alustavia tuloksia ja havaintoja Nuorisotutkimuspäivillä Joensuussa 9.-10.11. ja saimme myös aimo kattauksen evästystä paluumatkalle pohdittavaksi muiden esityksistä. Jäimme erityisesti pohtimaan työmarkkinakansalaisuuteen tähtäävien digitaitojen merkitystä.
Olemme hankkeessamme kehitelleet malleja, miten voimme pyrkiä motivoimaan hankkeemme osallistujat työpajatoiminnassa digitaitojen harjoitteluun sekä osallistumaan digitaalisiin yhteisöllisiin ympäristöihin. Olemme hankkeen tavoitteen mukaan hakeneet reunaehtoja ja mahdollisuuksia digitaalisen ohjausympäristön toteuttamiseen työpajatoiminnassa. Keskeisenä kaikessa on osallistujan kyky ylipäätään käyttää digitaalisia laitteita ja ohjelmia, sekä innostua digitaalisista mahdollisuuksista. Kyse on pitkälti siitä, mitä merkityksiä osallistuja kokee kaikella tällä olevan itselleen.
Merkitykseksi voidaan yleisesti nostaa digiosallisuuden näkökulma, eli että jokaisella kuuluisi olla mahdollisuus nykyiseen digiyhteiskuntaan kuulumiseen, vaikuttamiseen ja siinä toimimiseen. Mutta entä jos kaikki eivät jaa tätä merkitystä? Digiosallisuus Suomessa -hankkeen väliraportissa (Hänninen & Karhinen & Korpela & Pajula & Pihlajamaa & Merisalo & Kuusisto & Taipale & Kääriäinen & Wilska 2021) digiosallisuutta sekä digiosallisuuden toteutumattomuudesta ilmeneviä digikuiluja käsitellään hyvin laajasti, ja nämä teemat koskettavat myös meidän hankettamme hyvin vahvasti. Tärkeä kysymys tähän liittyen on se, millaisia digikansalaisia odotamme, että tässä yhteiskunnassa tulisi elää. Yksilöt löytävät erilaisia merkityksiä digitaalisuudesta ja se myös vaikuttaa siihen polkuun, jota pitkin he elämässään kulkevat.
Työmarkkinakansalaisuus ja digitaidot
Yhteiskunnassa yhteisöllisyyden kokemiseen, työ- ja opiskelutaitojen sekä yleisesti hyvän elämän vahvistamiseen osallistujilla pyrimme hankkeemme toimilla vaikuttamaan. Mutta millaiset osaamiset ja ominaisuudet loppujen lopuksi tekevät ihmisestä ns. ”kunnon kansalaisen” ja mitä tapahtuu, jos ihminen poikkeaa työmarkkinakansalaisuuden mallista (Kallio & Ågren 2022)? Työmarkkinakansalaisuuden voidaan nähdä tarjoavan kansalaisille mallin siitä, minkälaisia ehtoja ja vaatimuksia yhteiskunta ja työmarkkinat asettavat kansalaiselle työmarkkinoiden osalta, esimerkiksi palkkatöihin osallistumisesta (Kallio & Ågren 2022).
Työmarkkinakansalaisuudella on myös nurja kääntöpuoli, sillä epäillään, että kaikilla nuorilla ei ole mahdollisuuksia toteuttaa työmarkkinakansalaisuuden mahdollisuuksia yhdenvertaisesti (Kallio & Ågren 2022). Kontekstiin liittyy myös digitaalinen osaaminen ja ne käsitykset, mitä odotamme tarpeellisen digiosaamisen olevan eli millainen on hyvä digikansalainen. Samoin kuin ihminen voi päättää poiketa työmarkkinakansalaisuuden mallista, voi hän kokea eri tavalla digiosaamisen merkityksen itselleen. Ääritapauksessa voidaan jopa kokea, ettei digitaalisuus edes koske itseä. DigiOsaava-hankkeessa (Alaverdyan & Mattila 2022) on noussut esiin tähän liittyvä 0-digikuilu, jota he määrittelevät esimerkiksi heikkoina voimavaroina digitaitojen opetteluun, pelkoja digitaalisuutta kohtaan tai digitaalisuudesta irrottaumisena jopa omasta halustaan. Myös hankkeemme osallistujissa on havaittu ja tunnistettu näitä ilmiöitä.
Mitä hyvä elämä edellyttää digitaitojen osalta?
Hankkeessamme toimenpiteitä toteutetaan myös kohti hyvää elämää. Kallio ja Ågren (2022) herättävät pohtimaan, mikä oikeastaan onkaan hyvän elämän tae, ja painottavat osallisuuden kysymyksissä kysymään nuorilta itseltään, mitä hyvä elämä edellyttää. Kallion ja Ågrenin (2022) tutkimusten mukaan hyvinvointi on ennen kaikkea mahdollisuutta olla oma itsensä, ja tämä sama näkökulma toistui myös Nuorisotutkimuspäivillä muidenkin esittäjien kommenteissa ja esityksissä. Hankkeemme työpajaympäristössä vahva arvo onkin ”tule sellaisena kuin olet”, ja digitaitovalmennuksen sisältöjä ja toteutusta suunnittelemme yhdessä osallistujien kanssa yhteiskehittämällä. Sisältöjä selvitettiin muun muassa hankkeen alussa tehdyllä alkukartoituksella (Jääskeläinen & Piispanen & Tuisku 2022), jossa kysyimme osallistujien digitaitojen oppimisen kiinnostuksen kohteita. Yhtä lailla otamme vastaan toiveet niin omiin harrastuksiin liittyvien digitaitojen harjoittelun teemoista kuin suoraan työelämään ja sitä myöten työmarkkinakansalaisuuden malliin liittyvistä taidoista. Uskomme, että kaikenlainen digitaitoharjoittelu vie kohti osallistumisen mahdollisuutta ja sitä kautta kohti hyvää elämää sekä työelämävalmiuksia.
Lähteet:
Hänninen, Riitta & Karhinen, Joonas & Korpela, Viivi & Pajula, Laura & Pihlajamaa, Olli & Merisalo, Maria & Kuusisto, Olli & Taipale, Sakari & Kääriäinen Jukka & Wilska, Terhi-Anna 2021. Digiosallisuuden käsite ja keskeiset osa-alueet: Digiosallisuus Suomessa-hankkeen väliraportti. valtioneuvoston kanslia. Viitattu 30.11.2022. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/163036/VNTEAS_2021_25.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Jääskeläinen Virva & Piispanen Saku & Tuisku Rosa-Maria 2022. Digitaalisen oppimis – ja -ohjausympäristön mahdollisuuksia ja vaatimuksia DigiGym -hankkeessa. Viitattu 30.11.2022. https://digigym.humak.fi/wp-content/uploads/sites/95/2022/05/Alkuselvitys_pajalaisten-digitaidot.pdf
Kallio, Jenni & Ågren, Susanna 2022. Kirjoituksia kestävästä hyvinvoinnista, osa 4: Nuori kansalainen – arvokas ammattilainen ja yhteiskunnan jäsen? Kriittisen tutkimuksen näkökulmia nuorten hyvinvointiin ja osallisuuteen. ALL-YOUTH-hanke. Viitattu 30.11.2022. https://www.allyouthstn.fi/kirjoituksia-kestavasta-hyvinvoinnista-osa-4-nuori-kansalainen-arvokas-ammattilainen-ja-yhteiskunnan-jasen-kriittisen-tutkimuksen-nakokulmia-nuorten-hyvinvointiin-ja-osallisuuteen/
Kirjoittaja 30.11.2022: Rosa-Maria Tuisku, DigiGym-hankkeen kehittäjä, Humak
