DigiGym-hankkeessa olemme viimeisimpänä tarkastelleet digikuilujen ylittämisen mahdollisuuksia. Tämä artikkeli on jatkoa aiemmin julkaistulle “Virtuaalimaailman keinoin digikuilujen yli” -blogijulkaisulle (Tuisku & Kolehmainen 2023). Virtuaalimaailman mahdollisuuksien lisäksi digikuilujen ylittämistä olemme tarkastelleet vertaisuuden näkökulmasta. Tämä blogi käsitteleekin vertaiskokemuksia ja vertaisohjaajan merkitystä digikuilujen ylittämiseen.
Vertaisohjaaja hankkeessa
Tarkastelun kohteena digikuiluista ovat olleet erityisesti digitaalinen hyödynnettävyyskuilu sekä heikko minäpystyvyys -kuilu. Hyödynnettävyyskuilussa on kyse siitä, ettei digitaalisuutta koeta itselle hyödyllisenä tai merkityksellisenä. Heikko minäpystyvyys -kuilu taas kuvastaa sitä, ettei ole uskoa ja pystyvyydenkokemusta toimia digitaalisissa rajapinnoissa. (Kolehmainen 2023a.)
Hankkeessa on toiminut vertaisohjaaja, joka jakaa samanlaisen kokemuksellisuuden muiden työpajan osallistujien kanssa. Vertaisuuden on todettu mahdollistavan osallistujalle emotionaalista tukea, kokemuksien jakamista, palautteen ja uusien näkökulmien saamista, tukea sosiaalisiin taitoihin, omien asenteiden ja käyttäytymisen reflektointia sekä tulevaisuuden uskoa (Riipinen & Palo & Kinnunen & Pietikäinen & Piiroinen & Kivivuori & Pahlman 2023, 68). Näitä vertaisuuden mahdollisuuksia olemme pyrkineet tarkastelemaan digitaalisuuden kontekstissa. Koska vertaisuuteen liittyy kokemus toisen ymmärtämisestä ja saman kokemusmaailman jakamisen voimaannuttamisesta (mt., 68; Laimio & Karnell 2010), vertaisuuden kautta osallistuja voi kokea, ettei ole digiin liittyvien haasteitten ja ajatustensa kanssa yksin.
Vertaisuudella voidaan tukea isommassa kuvassa osallistujan osallisuutta ja toimijuutta digiyhteiskunnassa. Vertaistoiminta voidaankin valjastaa osaksi digitaalista yhteisöllistä ohjausmallia (Kuva 1.), jossa vertaisuudella voidaan tehostaa digitaalista toimintaa ja yhteiskehittämisen otetta unohtamatta voimavarakeskeisyyttä toiminnan toteuttamisessa.
Kuva 1. Digitaalinen yhteisöllinen ohjausmalli (Kolehmainen 2023b, 49).
Vertaisuus syntyy vapaaehtoisuudesta sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa, ja työpajaohjaajalla ammattilaisena on merkittävä rooli näissä arjen vuorovaikutustilanteissa vertaisuuden mahdollistajana (Riipinen ym., 68). Vertaisohjaajan hyödyntäminen vaatii ohjauksen ammattilaiselta tilanteiden oivaltamista sekä sensitiivisesti vertaisohjaajan liittämistä vuorovaikutustilanteisiin. Vertaiskokemuksistaan kertova henkilö puhuu aina oman henkilökohtaisen kokemuksensa pohjalta, ja täten kokemuksen subjektiivista näkökulmaa tulee korostaa. Vertaisohjaaja voi kokemuksensa kautta auttaa osallistujaa soveltamaan kokemustietoa omaan elämäänsä. Vertaisohjaajan vastuulla on myös miettiä, mitä kokemuksia hänellä on ja miten hän voi niitä jakaa muille, jotta ne palvelisivat sekä osallistujia että häntä itseään parhaalla mahdollisella tavalla. (Vahtivaara 2010.)
Hankkeemme vertaisohjaaja toimi työpajan arjessa ja hankkeen toimenpiteissä läheisesti osallistujien kanssa toimien, heitä kuunnellen ja tukien kaikilla sovellettavilla vertaiskokemuksillaan. Vertaisohjaaja oli mukana VR-toimintakokeiluissa, yhteiskehittämisen prosesseissa niin workshopeissa kuin DigiBrunsseilla osallistujia mukaan kannustaen omalla esimerkillään ja kokemuksellaan. Lisäksi hän tuki osallistujia heidän arkensa digitaalisissa tilanteissa liittyen esimerkiksi työnhakuprosessiin. Moni tuettava tilanne liittyi osallistujan minäpystyvyyteen ja sitä vahvistamalla kyvykkyys toimia digitaalisesti madaltui.
Vertaisohjaajalla oli paljon teknistä osaamista, jota hyödynnettiin luontevasti yleisiin työpajan teknistä ja digitaalista osaamista vaativiin tilanteisiin. Hän toimi tukena myös ohjaajille, mikä vei aikaa suoralta osallistujien tukemiselta. Toisaalta tällä tuella vertaisohjaaja tuki digitaalisen yhteisöllisen mallin edistämistä työpajalla ja vahvisti samalla ammattilaisten digitaalista osaamista kaventaen heidän käyttötapakuiluaan.
Vertaisohjaaja koki onnistuneensa työssään, kun havaitsi osallistujien olemuksessa iloa ja helpottuneisuutta yhdessä edistettyjen asioiden jälkeen. Vertaisohjaaja auttoi ja tuki osallistujia heidän henkilökohtaisissa tavoitteissaan. Osallistujien auttaminen ja heidän tunnetilansa muuttuminen positiivisemmaksi toi sitä kautta onnellisuutta ja tyytyväisyyttä vertaisohjaajan elämään. Kohtaamalla ihminen ihmisenä ja olemalla läsnä tilanteissa osallistujien rinnalla, auttoi vertaisohjaajan kokemuksen mukaan jo usein tukemaan minäpystyvyyttä siten, että osallistumisen ja toiminnan kynnystä saatiin madallettua.
Vertaisuudella heikkoon minäpystyvyyteen vahvistusta
Vertaisuus on paikallaan etenkin silloin, kun vertainen voi omien kokemustensa kautta antaa osallistujalle voimaannuttavia kokemuksia mikä vahvistaa osallistujan minäpystyvyyttä. Vertainen voi lisätä osallistujan toimijuutta motivoimalla haasteiden yli kannustavalla ja innostavalla esimerkillään, vierellä kulkien ja tukien. Hyvä esimerkki tällaisesta on esimerkiksi Kelan hakemuksen täyttäminen. Vaikka tehtävä tuntuu haastavalta, vertaisen tuen siivittämänä asia saadaan eteenpäin. Koska vertainen jakaa saman kokemuksen ja pystyy empaattisesti asettumaan osallistujan saappaisiin, luo se tulkintojemme mukaan ymmärretyksi tulemisen tunnetta. Tämän pohjalta päästään yhdessä ratkomaan tilannetta eteenpäin.
Vertaisohjaajan läsnäoloa voisi kuvata “turvalliseksi matkakumppaniksi digiesteiden yli”. Virtuaalitodellisuuden toimintakokeiluissa vertaisohjaaja yhdessä osallistujien kanssa kohtasi uudenlaiset tilanteet VR-ympäristössä, tuki ja neuvoi, mikä antoi osallistujille rohkeutta kokeilla asioita, joihin eivät yksin välttämättä olisi lähteneet. Monella osallistujalla ei ollut kokemusta VR-maailmoista. Uuden ja jopa jännittävän tilanteen edessä vertaisohjaaja omalla esimerkillään ja rohkealla eteenpäin menevällä toiminnallaan kannusti osallistujia kokeilemaan asioita ja toimimaan VR-maailmassa.
Vertaisohjaajan erona ohjaajan rooliin tällaisena “matkakumppanina” on erilainen, johtuen hänen mahdollisuudestaan olla tietyllä tapaa rajaton. Vertaisohjaaja pääsee lähelle osallistujan tunnemaailmaa ja elämäntilannetta, koska persoona ja omat kokemukset ohjaavat toimintaa – ei niinkään ammattieettisyys, johon kuuluu myös aktiivinen ammatillisten rajojen pohtiminen. Vertaissuhteessa koetaan vahvaa samaistumista, mikä näkyy yksilön parhaaseen tähtäämisenä ja huolenpitona. Ohjauksessa vertaisohjaaja voi esimerkiksi keskittyä tukemaan henkilöitä, joiden kanssa vuorovaikutus toimii hyvin. Ohjaajalla on usein vastuu laajemmin tasavertaisesti koko ryhmän tukemisesta, tuen tarvetta yksilöllisesti tarkkaillen.
Työpajan matala hierarkinen toimintakulttuuri osaltaan mahdollistaa sen, että kaikki työntekijät, vertaisohjaaja mukaan lukien, ovat tasaveroista työntekijätiimiä. Hankkeessa havaittiinkin, että vertaisohjaajan rooli ei ole tiukkoihin käytänteisiin sidottu, vaan vertaisohjaaja saattaa välillä lipua työssään ohjaajamaiseen rooliin. Tämä tapahtui etenkin niissä tilanteissa, joissa vertaisohjaajalla oli vastuullaan isompi ryhmä. Vertaisohjaajan työskentely toteutui siis parhaiten yksilö- ja pienryhmätilanteissa, sekä työtavassa, jossa vertaisohjaaja pystyi vapaasti liikkumaan työpajan eri tilanteissa havaitsemassa, missä hän voisi nimenomaan omasta roolistaan käsin olla hyödyksi.
Vertaisohjaaja voi toimintatavastaan riippuen näyttäytyä osallistujille vertaisena, mutta ei välttämättä kaikille. Vertaisuutta kun ei voi pakottaa, ja kyse on loppujen lopuksi henkilöiden välisestä vuorovaikutuksesta (Holm 2010). Vertaisohjaajakaan ei siis välttämättä kykene vaikuttamaan halutulla tavalla kaikkiin osallistujiin kokemusasiantuntijan roolistaan ja omasta halustaan huolimatta.
Hankkeessa huomattiin, että vertaisohjaajan työ tuottaa parhaiten hedelmää pitkäjänteisellä yksilöohjauksella osallistujan kanssa. Vertaisohjaaja kohtasi, kannusti ja tuki yhtä osallistujaa pitkäjänteisesti usean viikon aikana, mikä mahdollisti luottamussuhteen syntymisen heidän välilleen. Vertaisohjaaja tunnisti osallistujan vahvuudet sekä haasteet sekä onnistui kannustuksen ja tuen avulla lisäämään osallistujan uskoa itseensä. Vertaisohjaaja havaitsi arjen kohtaamisissa tilanteita, joissa tsempata osallistujaa ottamaan seuraavan askeleen, ja sitä kautta saavuttamaan tavoitteitaan sopivissa tilanteissa digitaalisuutta hyödyntäen. Vertaisohjaajan tuella osallistuja laati sähköisen portfolion, toteutti kevytyrittäjyyttä omalla osaamisellaan, sekä hyödynsi erilaisia digitaalisia työkaluja, kuten tekoälyä omien tavoitteidensa tueksi. Osallistuja oli todennut, että vertaisohjaajalle on helppo puhua, mikä kuvastaa vertaisohjaajan läheistä kokemussuhdetta osallistujan elämäntilanteeseen.
Minäpystyvyyttä tukevia keinoja ovat sanallisesti rohkaiseminen ja henkilökohtainen kutsuminen mukaan sekä myönteinen ja innostunut ohjaaja (Kolehmainen 2023c, 73). Vertaisohjaajan ja vertaistoiminnan avulla näihin keinoihin on mahdollisuus lisätä vaikuttavuutta. Minäpystyvyyttä tukee matala kynnys toimintaan osallistumiseen, ja vertaistoiminnalla, esimerkiksi omien samaistuttavien kokemusten kertomisella, on kynnystä madaltava vaikutus. Olennaista on, että inhimillisen suhtautumisen esimerkkiä näyttämällä voi kaventaa digikuilua ja rakentaa osallistujien luottamusta. (Kolehmainen 2023c, 75.) Voidaan todeta, että suotuissa minäpystyvyyden edistämiselle on ylipäätään inhimillinen ja virheitä salliva sekä niistä oppiva kulttuuri.
Digitaalisen hyödynnettävyyskuilun ylitykseen tukea vertaisuudesta
Pyrimme havainnoimaan, kokisivatko osallistujat digitaalisuuden hyötyjä vertaisohjaajan tuella. Hyödynnettävyyskuiluun liittyy kiinteästi se, kokeeko osallistuja opittavan digitaidon hyödyllisenä. Teimme havaintoja siitä, että vertaisohjaajan aloitteen teolla oli merkitystä osallistujan toiminnan aloittamiseen ja mukaan toimintaan lähtemiseen. Näissä tilanteissa merkityksellistä oli vuorovaikutuksen tapa, eli ehdotus ilman minkäänlaista ”näkyvää” painetta. Vertaisohjaaja tässäkin tilanteessa omasta roolistaan käsin voi madaltaa osallistujalle osallistumisen kynnystä, verrattuna siihen, että ohjaaja ehdottaisi toimintaan ryhtymistä.
Vertaisohjaaja voi omista kokemuksistaan kertomalla pyrkiä vaikuttamaan osallistujien digiasenteisiin ja erilaisten digitaalisten mahdollisuuksien hyödylliseksi kokemiseen. Tarkoituksena on, että kokemus auttaisi näkemään digitaalisuuden hyötyjä. Kuitenkin yksilöstä itsestään on lopulta kiinni, miten hän ottaa tiedon vastaan. (Vahtivaara 2010.) Vertaisohjaaja kiinnittikin tehtävässään huomiota siihen, että joissakin tilanteissa osallistujien ajatusten haastaminen tai toimintaan kannustaminen oli vaikeampaa. Vertaisohjaajalla ei ollut erikseen sovittua aikaa ja paikkaa vertaistoiminnalle toimintakokeilujen, workshoppien ja DiguBrunssien lisäksi, vaan kulki pajan arjen vuorovaikutustilanteissa joustavasti. Toimintakokeiluihin ei lähtökohtaisesti saatu houkuteltua mukaan niitä osallistujia, joilla asenne ja kiinnostus VR-maailmaa kohtaan oli todella vastakkainen tai alhainen. Pohdittavaksi jää, olisiko toisenlaisella, esimerkiksi systemaattisemmin organisoidulla vertaiskokemustoiminnalla voitu syventää digiasenteiden ravistelua.
Vertaistyöskentely vaatii tilannetajua siitä, missä tilanteissa ja miten vertaisuutta voi käyttää työkaluna. Osallistujan motivoiminen on avainasemassa hyödynnettävyyskuilun ylittämisessä. Myönteinen ilmapiiri motivoi osallistumaan. Myönteisyyden keinona voi esimerkiksi olla huumori, jolla rikkoa hiljaisuus. Oikeanlaisen ja tilanteeseen sopivan huumorin käyttäminen lieventää tilanteeseen liittyvää jännitystä. Vertaisohjaaja pystyi samaistuttavilla kokemuksillaan käyttämään tätä keinoa taitavasti.
Myös vertaisohjaajalla itsellään voi olla erilaisia digikuiluja ja asenteellista vastustusta digitaalisuutta vastaan, mikä on hyvä tunnistaa. Vertaisohjaaja tarvitsee roolissaan myös tunneälykkyyttä, jotta voi tiedostaa tunteensa ja pystyy kontrolloimaan niiden vaikutusta käytökseensä (Holm 2010). Vertaisohjaajan toiminnalla on siis molemmat, sekä positiiviset että negatiiviset kääntöpuolensa. Kokemuksilla ja asenteilla on voima auttaa osallistujaa ylittämään digiin kohdistuvia negatiivisia asenteita ja ajatuksia – mutta myös syventämään ja vahvistamaan digikuiluja entisestään.
Virtuaalimaailmassa toimintakokeilujen osalta moni osallistuja totesi kokeilun jälkeen, että voisi kokeilla uudestaankin. Esimerkiksi VR:stä koettiin saatavan hyötyä sosiaalisten tilanteiden harjoitteluun, ja digitaalisessa ympäristössä sosiaalisuuteen liittyvien haasteiden koettiin lieventyvän. Moni osallistuja näki VR:n potentiaalisena, mutta on vaikeaa arvioida juuri vertaisuuden merkitystä siihen. Se, missä määrin vertaisohjaajan toiminta muutti osallistujien asenteita ja hyödyn kokemuksia, jää jokseenkin arvailujen varaan. Koimme kuitenkin vertaisohjaajan roolin merkityksellisenä yhteisöllisyyden ja osallisuuden kokemusten luomiseen VR-maailmassa.
Vertaisuudella lisää liekkiä yhteiskehittämiseen
Hankkeessa oli pyrkimyksenä syventää yhteiskehittämisen menetelmää toiminnan viemiseksi yhä enemmän osallistujalähtöiseksi. Vertaisohjaajan näimme voivan mahdollistavanohderyhmän huomioimisen paremmin yhteiskehittämisen prosesseissa. Uskomme, että vertaisella voi olla parempi mahdollisuus onnistua motivoimaan osallistuja mukaan yhteisiin toimintoihin ja yhteiskehittämisen prosesseihin. Vertaisohjaajan rooli näkyi enimmäkseen toimintaan mukaan kannustajana sekä keskustelujen ja ideointien eteenpäin viejänä. Vertaisohjaaja oli tarvittaessa “hiljaisuuden ja jään rikkoja” yhteiskehittämisen tilanteissa, mikä auttoi kehittämistoimintaa eteenpäin.
Koska vertaisella on erilaiset mahdollisuudet äästä lähemmäksi osallistujan tunnemaailmaa ja elämäntilannetta, hänellä voilla olla yös erilainen lähtökohta ohjaajiin verrattuna osallistujan ajatuksiin ja toimintaan vaikuttamisessa. Vertaisohjaaja oman kokemuksensa kautta osasi nostaa esiin näkökulmia ja kysyä tarkentavia kysymyksiä, joilla kehitettävät aiheet ja tilanteet pääasiallisesti aukesivat osallistujille selkeämmin. Varsinkin sosiaalisten tilanteiden haasteiden osalta vertaisohjaaja osasi asettua osallistujien saappaisiin ja madaltaa kynnystä osallistua ryhmätilanteisiin. Vertaisohjaaja toimi siis tärkeänä tukena ohjaajille avatessaan eri tilanteissa osallistujien potentiaalisia suhtautumistapoja ja kokemusmaailmaa, jotka osattiin sitten ottaa huomioon.
Tietystikään vertaisohjaaja ei voi olla absoluuttinen kaikkien puolesta puhuja. Vertaiset tuntiessaan ja saman kokemusmaailman jakaessaan, hänellä on mahdollisuus saada herkemmin kiinni osallistujan motiiveista. Näin vertaisohjaaja pystyi tarjoamaan ohjaajille tärkeää tietoa osallistujan näkökulmasta. Toiminnassa kannattaakin huomioida, että onnistuneiden vertaiskokemusten takana on toimiva vuorovaikutus, johon kuuluu aito läsnäolo, toisen arvostaminen, avoimuus, sallivuus ja kuuntelu (Holm 2010). Jotta kaksi samassa elämäntilanteessa olevaa henkilöä voisivat toimia toisilleen vertaistukena, on heidän keskinäisen suhteensa oltava tietynlainen. Toiminnassa kannattaakin luoda mahdollisuuksia vertaisuuden kokemuksia jakavaan vuorovaikutuskulttuuriin ja antaa aikaa vertaisuuden syntymiselle.
Digikuiluja ohittaen ja ylittäen digitaalisen yhteisöllisen ohjausmallin toteuttaminen
Digitaalisen yhteisöllisen ohjausmallin toteuttaminen ei ole immuuni digikuiluille. Siksi niiden olemassaolo on hyvä tiedostaa, sekä tunnistaa keinoja, miten ne voi ylittää tai ohittaa. Hankkeessa ja erityisesti VR-toimintakokeiluissa saamiemme havaintojen perusteella vertaisuuden kokemuksia mahdollistavalla vuorovaikutuksella ja voimavarakeskeisellä ohjauksella on merkitystä digikuilujen ylittämisessä.
Kuva 2. Vertaisuus digikuilujen ylittämisessä.
Toimintakokeilujemme mukaan vertaisohjaajalla oli merkittävä vaikutus yhteiskehittämisen vaikutusten vahvistajana (kuva 2). Vertaisohjaajan tuella voitiin tarjota osallistujille pitkäkestoista ja yksilöllistä tukea, joka näyttäytyi vierellä kulkemisena ja ajan antamisella. Vertaisohjaajan työkaluina toimivat kokemusasiantuntijuuden tuomat näkökulmat ja voimavarakeskeinen lähestyminen, joiden avulla digikuilujen ylittämistä mahdollistettiin yhdessä osallistujien kanssa. Vertaisohjaajan toiminnalla ja osallisuudella yhteiskehittämisen prosessissa pystyttiin vaikuttamaan osallistujien minäpystyvyyden vahvistumiseen, digitaalisuuden hyötyjen tunnistamiseen, osallisuuden ja toimijuuden vahvistumiseen sekä myös digitaitojen kehittymiseen.
Lähteet:
Holm, Jaana 2010. Ihmisen kohtaaminen ja arvostava vuorovaikutus – vertaisryhmätoiminnan kulmakivi. Teoksessa Laatikainen Tanja (toim.) Vertaistoiminta kannattaa. Aspa-säätiö, Helsinki, 51-59.
Kolehmainen, Marjo 2023a. Vertaisuuden merkitys digikuilujen ylittämisessä. Digi pintaan täytyy saada –blogisarja. Viitattu 7.12.2023. https://digigym.humak.fi/blogit/vertaisuuden-merkitys-digikuilujen-ylittamisessa/
Kolehmainen, Marjo 2023b. Digitaalinen yhteisöllinen ohjausmalli – ilman digihikeä. Teoksessa Kolehmainen, Marjo (toim.) Digistelyä, elämää ja osallisuutta. Digitaalinen yhteisöllinen ohjausmalli työpajatoimintaan. Humanistinen ammattikorkeakoulu julkaisuja, 167., 49-53 Viitattu 13.12.2023. https://www.humak.fi/wp-content/uploads/2023/11/digistelya-elamaa-ja-osallisuutta-2023.pdf
Kolehmainen, Marjo 2023c. Voimavarakeskeinen ohjaus. Teoksessa Kolehmainen, Marjo (toim.) Digistelyä, elämää ja osallisuutta. Digitaalinen yhteisöllinen ohjausmalli työpajatoimintaan. Humanistinen ammattikorkeakoulu julkaisuja, 167., 71–78. Viitattu 13.12.2023. https://www.humak.fi/wp-content/uploads/2023/11/digistelya-elamaa-ja-osallisuutta-2023.pdf
Laimio, Anne & Sonja Karnell 2010. Vertaistoiminta – kokemuksellista vuorovaikutusta. Teoksessa Laatikainen Tanja (toim.) Vertaistoiminta kannattaa. Aspa-säätiö, Helsinki, 9–19.
Riipinen, Tarja-Liisa & Palo, Susanna & Kinnunen, Riitta & Pietikäinen, Reetta & Piiroinen, Miikka & Kivivuori, Anne-Mari & Pahlman Peter (toim.) 2023. Työpajatoiminnan käsikirja. Valmennusta, toiminnallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Into ry. https://www.intory.fi/materiaalipankki/tyopajatoiminnan-kasikirja/
Tuisku, Rosa-Maria & Kolehmainen, Marjo 2023. Virtuaalimaailman keinoin digikuilujen yli. Digi pintaan täytyy saada –blogisarja. Viitattu 7.12.2023. https://digigym.humak.fi/blogit/virtuaalimaailman-keinoin-digikuilujen-yli/
Vahtivaara, Julia-Maarie 2010. Kokemustieto – vertaistuesta vaikuttamiseen. Teoksessa Laatikainen Tanja (toim.) Vertaistoiminta kannattaa. Aspa-säätiö, Helsinki, 21-23.
Kirjoittajat 20.12.2023:
Rosa-Maria Tuisku, kehittäjä DigiGym-hankkeessa ja asiantuntija Humanistisessa ammattikorakoulussa
Marjo Kolehmainen, projektipäällikkö DigiGym -hankkeessa ja lehtori Humanistisessa ammattikorkeakoulussa
